Joissain asioissa vaan riittää kun on tarpeeksi vahva. Painnonnostossa tämä ainakin pitää paikkansa, ja Tarja Aho saliltamme kävi Uudessa-Seelannissa nyppäämässä lattialta mestaruuspronssia ja oman kausienkan työnnössä. Kisaraportti alla, CFHML:n onnittelut tässä: onneksi olkoon Tarja, koko salin puolesta! o/
WMG 2017-kisarapsa
Lyhyesti; saavutin tavoitteeni ja tulos ylitti odotukseni. Olen supertyytyväinen 53-vuotias MM 3. ja Mastersien Olympialaisten kolmonen, mallia 2017, lajina painonnosto.
Pitkästi: jännitys ennen kisaa lähti siitä, että harjoittelu oli ollut vähäisempää kuin olisin toivonut/halunnut, koska uusi työ. Matkaliput olimme ostaneet ennen kuin tiesimme kaikkia muutoksia, joten piti päättää, että ”näillä mennään”. Harjoittelin niin tiiviisti, kuin pystyin; Tampereen Pyrinnön painonnostovuoroilla, joilla pyrin mahdollisuuksien mukaan olemaan paikalla, samaan aikaan kuin valmentaja Pekka Niemi. Tiesin, että Pekka on lähdössä Aucklandiin turistireissuun ja oli lupautunut myös huoltamaan kilpailijoita, mikäli nämä apua tarvitsevat. Ilmoittauduin varmaan ensimmäisenä avunhuutajien joukkoon.
Muut oheisharjoittelut tein CrossFit Hämeenlinnassa, omalla kotisalillani – liian vähän ja liian harvoin, mutta ”näillä mentiin”.
Painonhallinta; ei ole helppoa ei. Note to yourself: ole jo kotimaassa kilpailupainossa. Minun piti kilpailla painoluokassa 69, lähdin Suomesta painaen 70.5 ja luotin, että saan pudotettua itseni sarjaan 69 kiloa. En saanut. Totuus paljastui, kun kävin kisapuntarissa käydessämme seuraamassa muiden suomalaisten kilpailuja useampana päivänä. Nesteet eivät lähteneet millään liikkeelle. Pidettiin pieni palaveri ja todettiin, että sarjaa ylempänä tilanne mitalien suhteen on suunnilleen sama, joten ei ryhdytä rääkkäämään, vaan siirrytään ylempään sarjaan. Vaikka päätös on yksin kilpailijan, kiitos Rami, Kirsi, Pekka ja Perttu mielipiteidenne antamisesta.
Kisapäivä; minulla oli satumainen tuuri, että vietettiin Uuden-Seelannin kansallispäivää, joten kilpailut alkoivat poikkeuksellisesti vasta kello 12:00. Söin AUT Millenium -stadionilla lounaan ja myöhästyin omasta punnituksen aloituksesta. Myöhästyessäsi aloituksesta, olet automaattisesti viimeinen punnituksessa, jolloin mahdolliseen painonpudotukseen jää vähemmän aikaa. Nooooo, tiesin, että nousen painoluokassa ylös, joten söin oikein hyvän lounaan. Punnituksessa ihana toimitsija oli kovin huolissaan, että ehdinkö pudottaa painoa, sanoin, että no worries, jolloin totesimme, että tällaista tämä naisen elämä on. Annoin hänelle virallisen punnituksen päätyttyä Suomi-pinssin, josta oli kovin otettu.
Ennen kisaa – aivoriihi: Pekka Niemen – Tampereen Pyrintö painonnostojaosto, yksi kolmesta suomalaisesta painonnoston olympiamitalistista – puhuttiin jännittämisestä, kisafiiliksistä. Minulla on hyvin vähän kansainvälisen tason kisakokemusta, joten kaikki asiat tulevat vielä uusina ja niin me/tai ainakin minä, jännitetään uusia asioita. Tässä kohtaa kokeneen kisakonkarin rauhallinen jutustelu on enemmän kuin painonsa arvosta kultaa. Avainasiat: rauhoitu – oma kisa – oma suoritus – keskity – luota valmentajaan.
Lämmittely / warm-up -alue: kisakonkarit valtaavat alueet omille suojateilleen. Paikat ovat vapaasti valittavissa edellisen kilparyhmän kisan päätyttyä. Nopeat syövät hitaat. Valitsin itselleni paikaksi ”taka-vasemman” – väärin. Pekka oli yksin katsomassa valmistautumista ja seuraamassa kisakumppaneiden edesottamuksia, joten paikan olisi pitänyt olla hyvin lähellä tulosruutua. Pekka kävi ottamassa yhden nostopaikan haltuun – läheltä ruutua, keskeltä ei-mitään, joten paras paikka.
Kilpailu: Tempaus on mun heikkous – eka varmasti, hyvin meni. Toinen tempaus – en tiedä mitä kävi, huono keskittyminen – päätettiin, että otetaan sama ja saadaan tulos. Kolmas oli onnistunut. Tässä en ylittänyt itseäni, mutta saavutin tavoitteeni.
Työnnössä aloitus oli varma 58 kiloa, jonka nostin lämmittelyalueella ja sitten aloin epäröimään…” mitä, jos se ei nouse lavalla, jos se onkin painavampi, jos en enää osaa…?” Tässä kohtaa huoltaja/valmentaja on avainroolissa kokemattoman kilpailijan kanssa. Päättäväisesti toteaa, että osaat ja olet sen jo tehnyt; toista lavalla. Niin tein ja osasin. Osasin myös seuraavat nostot. Viimeinen nosto 62 kiloa olikin sitten SB. Nostin sen rakkaiden lasteni, juuri menehtyneelle, rakastetulle mummulle, jonka veljet ovat aikoinaan nostaneet painonnostossa olympialaisissa aina mitaleille asti. Tämä oli uusi yhteistulosennätykseni 103 kiloa.
Tulos: World Masters Games järjestetään neljän vuoden välein ja näissä kisoissa on mahdollisuus nostaa sekä MM-mitalista että WGM-mitalista. Saavutin näissä kisoissa pronssia ja olen ylpeä siitä.
Summary: Inhoan ja rakastan tätä lajia – mittaat heikkoutesi – (tänä päivänä live-streamissä kaikki saavat nähdä kuinka hypit painonnostotrikoissa kisalavalla) kaiken kansan nähden ja silti olet voittaja joka kerta, kun astut lavalle! Tule sinäkin punnitsemaan, nostamaan ja voittamaan itsesi.